Luukku 1

Kerran, kun ukin kanssa käveltiin kirkonkylällä, tulivat kaverit haastamaan häntä hiihtokilpailuihin. Ukki meni siltä seisomalta panemaan suksia jalkaan. Tiesin, ettei hän ehtisi verryttelemään ennen lähtölaukausta. Onneksi minulla on yleensä aina kamferipullo mukanani, koska minua tuppaa silloin tällöin huimaamaan. Tiputan tällöin kamferia kielelle ja niin pysyn pystyssä taas. Alhaisesta verenpaineesta se johtuu.

Kaivoin ja kaivoin laukkua, ja sieltähän se kamferi löytyi, sivutaskusta. Se oli ukin onni. Kamferia voi nimittäin käyttää ehkäisemään lihasvenähdyksiä ja onhan sitä vielä nykyäänkin niissä lihaskipuja helpottavissa voiteissa. Siinä sitten sivelin sitä ukin pohkeille ennen lähtölaukausta.

Kilpailu pääsi alkamaan ja menin ystäväni Liisan viereen kannustamaan. Liisa koitti ukollensa huutaa lykkyä tykö, mutta kannustuksen sijasta hän alkoi yskiä kovasti. Iskin loput siitä kamferipullosta hänen käteensä. Kerroin, että nyt menet kotiin, tiputat kamferia höyryävään veteen ja hengittelet rauhassa. Mikään ei avaa hengitysteitä kuin kamferi. Moneksi siitä on! Sydämen toimintaakin se virkistää.

Arvaas muuten, kuka voitti? Ukki tietysti.

icon_02
Jaa tämä artikkeli

Haluatko kuulla ajankohtaisista tarjouksista ja bioalan uutuuksista?

Tilaa City-Lab uutiskirje