Luukku 2

Juhannusaattoyönä kauan sitten en saanut nukuttua. Ukki oli kosinut minua sinä keväänä ja olin suostunut päätä pahkaa. Vihkiminen tapahtuisi juhannuspäivänä kello 12. Häihin oli tulossa molempien suvut.

Lakanani olivat hiestä märät. Minua jännitti, että kompastuisin pitkään mekkooni, huntu lentäisi päästäni ja kukkakimppu kädestäni. Kaatuisin papin syliin kaiken kukkuraksi. Vatsaani koski kaikista siellä lentävistä perhosista!

Äitini valvoi vielä tuvassa ja kuuli vaikeroimiseni. Hän tuli makuukammarin puolelle ja kysyi, saisiko tarjota morsiamelle rohtovirmajuuren juurakosta saatua valeriaanaa. Olin epäileväinen, mutta äitini vakuutti valeriaanan helpottavan tuskaista oloani ja jännityksestä kipeää päätäni. Jopa unettomuuteen se auttaisi.

Kysyin äidiltäni, mahtaako valeriaanasta olla apua myös kivistävään vatsaani. Äiti hymyili ja sanoi: ”Voi kuule, ei ole huomispäivän morsiamella sellaista vaivaa, jota valeriaana ei hoitaisi.”

icon_02
Jaa tämä artikkeli

Haluatko kuulla ajankohtaisista tarjouksista ja bioalan uutuuksista?

Tilaa City-Lab uutiskirje