Luukku 3

Ensimmäisen lentomatkani kohteena oli Kreikka. Serkkuni Pirkko oli muuttanut sinne valmistuttuaan arkeologiksi.

Lentokoneen ilmastointi hurisi kovaa. Minua palelsi, sillä olin jo valmiiksi pukeutunut hellemekkoon. Taisin vilustuttaa itseni siinä.

Kreikassa minulle nousi kuume. Serkkuni tarjosi lääkkeeksi asetyylisalisyylihappoa. Pian kuume helpotti ja pääsin seuraamaan Pirkon työskentelyä kaivauksilla. Katsellessani raunioita näin mielessäni Hippokrateen luennoimassa asetyylisalisyylihaposta Antiikin Kreikan aikoina. Hippokrates nimittäin löysi sen ensimmäisenä pajunkuoresta.

Serkkuni ja hänen työkaveriensa uurastus kaivauksilla muistutti minua asetyylisalisyylihapon monista eri kehitysvaiheista. Yksi arkeologi saattoi löytää pitkän työnsä tuloksena vain sirpaleen kokonaisesta ruukusta. Vuosien saatossa Pirkko kollegoineen yhdisteli näitä sirpaleita, ja lopulta vaasi saatiin koottua. Samalla tavoin asetyylisalisyylihappoa kehitettiin pikkuhiljaa eri tietelijöiden toimesta Antiikin ajoilta aina vuoteen 1897 asti. Viimeisimpänä eräs väritehtaassa työskentelevä saksalainen Hoffman, jonka isä tarvitsi lääkettä reumakipuihinsa, keksi menetelmän, jonka avulla lääkkeen haittavaikutukset saatiin kuriin. Nykyään tämä rohdos tunnetaan sen kuuluisimman tuotemerkin, aspiriinin mukaan.

icon_02
Jaa tämä artikkeli

Haluatko kuulla ajankohtaisista tarjouksista ja bioalan uutuuksista?

Tilaa City-Lab uutiskirje