Palsamointi ja formaldehydi

31-10-2021

Halloweenin aikaan kaduilla voi nähdä vessapaperirullalla tai sideharsoilla itsensä muumioiksi naamioineita juhlijoita. Haudoista nousevat tuhansia vuosia vanhat muumiot ovatkin olleet monien kauhuelokuvien suola. Mutta mitä ja keitä muumiot oikein olivat?

Tuhansia vuosia sitten erityisesti tärkeitä ja merkittäviä henkilöitä haluttiin säilöä kuoleman jälkeen mahdollisimman pitkään, ja se tehtiin palsamoimalla. Palsamointia (tai balsamointia) on harjoitettu monissa eri kulttuureissa. Tunnetuin niistä on ehdottomasti muinainen Egypti, jossa balsamointi kehitettiin. Varhaisimmat kirjoitukset balsamointiin liittyen ovat jo vuodelta 400 eaa. Tällöin balsamointia kerrottiin tehdyn erilaisilla parfyymiliuoksilla, joita ruiskutettiin ruumiiseen, muun muassa nenän kautta poistettujen aivojen tilalle, sekä palmuviinillä ja jauhetuilla mausteilla pestyyn vatsaonteloon.

Nykyaikaiset balsamointimenetelmät kehittyivät Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, kun kaatuneiden omaiset halusivat ruumiit takaisin kotiin haudattaviksi. 1800- ja 1900-luvun alkupuolella arsenikkia käytettiin balsamointinesteenä. Sen myrkyllisyys kuitenkin aiheutti paljon ongelmia, ja vuonna 1867 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann onnistui tuottamaan formaldehydiä, eli metanaalia. Formaldehydi tuhoaa bakteerien pintaproteiinit ja näin ollen hidastaa ruumiin mädäntymistä. Lisäksi se jäykistää kudoksia muodostamalla pysyviä amiiniryhmiä proteiinimolekyylien välille, ja näin ollen ruumiista tulee eläväisemmän näköinen. Kudosten kovettuminen myös vaikeuttaa mahdollisten jäljelle jääneiden bakteerien toimintaa ruumiin hajottamiseksi.

Lapsi pukeutuneena muumioksi Halloween-juhlia varten.

Balsamointia harjoitetaan edelleen säännöllisesti maissa, joissa ruumiinvalvojaiset ovat yleisiä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Irlannissa. Nykyinen balsamointineste on formaldehydin ja muiden vähemmän myrkyllisten kemikaalien seos. Formaldehydiä on todettu olevan balsamointinesteissä 5-50%. Ongelmana balsamoinnissa on erityisesti se, että ruumiin hautaamisen jälkeen formaldehydi vapautuu, imeytyy maahan ja kulkeutuu sitä kautta pohjavesiin. Ruumiin tuhkaaminen ei myöskään ratkaise ongelmaa, sillä formaldehydi vapautuu palaessa ilmaan, jossa se säilyy jopa 10 päivää, ja vesiliukoisena aineena liukenee ilmankosteuteen ja palaan taas takaisin maahan. Formaldehydialtistusten on todettu aiheuttavan syöpää eläinten laboratoriokokeissa ja tutkimuksissa on myös todettu, että formaldehydin käsittelijöillä (balsamoijat ja lääketieteen harjoittajat) on suurentunut leukemia riski. Formaldehydi voi mahdollisesti reagoida DNA:n aminoryhmien kanssa, samoin kuten kudosten aminoryhmien, vaurioittaen sitä pysyvästi. EU onkin asettanut valmiille tuotteille rajan, jonka mukaan ne saavat sisältää maksimissaan 0,2 % formaldehydiä.

Miksi formaldehydiä sitten käytetään edelleen? Yrityksistä huolimatta, toista kudokset jäykistävää ja ruumiin yhtä hyvin säilyttävää kemikaalia ei ole keksitty. Fenolia on käytetty jonkin verran, mutta se on enemmänkin desinfioiva, kuin säilövä aine.

Balsamoinnin lisäksi formaldehydiä on käytetty monenlaisissa tuholaismyrkyissä ja erittäin vahvoissa desinfiointiaineissa, polymeerien valmistuksessa (esimerkiksi fenoli-aldehydi- sekä urea-aldehydi-hartsi, joita käytetään laminaattien valmistuksessa) sekä tekstiiliteollisuudessa estämään kankaiden rypistymistä. 1900-luvun alussa formaldehydiä lisättiin Yhdysvalloissa maitopulloihin, pidentäen maidon säilyvyyttä pastöroinnin tavoin. Formaldehydi luokiteltiin myrkyksi vasta vuonna 1999 (Canadian Environmental Protection Act). 2000-luvun alussa on tullut kuitenkin ilmi useita tapauksia ympäri Aasiaa, joissa formaldehydiä tai formaliinia oli käytetty elintarvikkeissa pidentämään niiden säilyvyyttä, vaikka tämä on nykyään laissa kiellettyä.

Kirjoittanut: Terhi Manninen ja Vesa Rauhala

Julkaistu: 31.10.2021

Jaa tämä artikkeli

Tilaa lähimmän City-Lab -toimipisteesi uutiskirje ja saat aina ajantasaiset tiedot bioalan uutuuksista.