Naiset ja tytöt tieteessä

11-02-2022

Tänään 11. helmikuuta vietetään kansainvälistä tiedenaisten ja -tyttöjen päivää. Päivää on vietetty vuodesta 2015, jolloin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous virallisti päivän tukemaan tavoitetta yleisestä sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä naisten voimaannuttamisesta. Tämä liittyy vahvasti myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelle 2030.

Suomalaisilla on jo pitkään ollut yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutusala sukupuolesta riippumatta. Jotkut hakeutuvat jopa tietoisesti miesvaltaiselle alalle, toiset taas ovat kiinnostuneet tieteistä jo peruskoulussa. Eri opiskelualojen sukupuolijakauma vaihtelee edelleen, mutta suomalaisissa yliopistoissa tasa-arvo otetaan vakavasti. Opiskelijoiden mukaan ei tunnu siltä, että sukupuolella olisi väliä. Sama pätee tieteellisten työpaikkojen haussa, jossa oma osaaminen ja sosiaaliset taidot ratkaisevat, kuka saa paikan. Työpaikoillakin tytöttelystä ja erillisestä taitojen todistamisen tarpeesta ollaan vihdoin pääsemässä eroon. Suomessa olisikin siis tärkeää saada nuoret naiset ja tytöt kiinnostumaan tieteistä, sillä mahdollisuuksia olisi.

Yhdistyneiden kansakuntien mukaan naistutkijat saavat usein mieskollegoitaan pienempiä tutkimusapurahoja, vaikka tutkijoista kolmannes oli vuonna 2019 naisia. Tutkijoiden osuudet vaihtelevat maanosien ja maiden välillä selkeästi, mutta Suomessa tilanne ei vuoden 2016 tilastojen valossa ole yhtään keskimääräistä parempi, sillä vain 32,5 % tutkijoista on naisia. Uraauurtavilla tieteenaloilla, kuten bioinformatiikassa ja tekoälyn parissa työskentelevistä ammattilaisista maailmanlaajuisesti vain joka viides on nainen. 28 % insinööreiksi valmistuvista ja 40 % tietotekniikan ammattilaisiksi valmistuvista on naisia. Fysiikan, kemian sekä fysiologian tai lääketieteen nobelisteista vain 3,6 % eli 23 henkilöä on naisia. Näiden lukujen valossa tasa-arvo on vielä kaukana. Mutta mistä tämä voi johtua?

Monissa maissa asiat eivät ole opiskelumahdollisuuksien tai työpaikkojen osalta läheskään yhtä hyvin kuin Suomessa. Tyttöjä tai naisia saattaa kiinnostaa tieteenala, mutta opiskelu ylipäätään ei ole mahdollista. Erityisesti kehittyvissä maissa naisten asema on edelleen huono ja heidän paikkansa on ennemmin kotona auttamassa ja lapsia hoitamassa kuin koulussa opiskelemassa. Tätä syvään juurtunutta maailmankatsomusta vastaan YK on taistellut alusta asti. YK onkin todennut, että kestävän kehityksen päämäärien (global goals tai SDG) saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeää varmistaa tyttöjen ja naisten tasa-arvoiset mahdollisuudet ja osallistuminen tieteen ja tekniikan aloilla.

Suomessa tehdään kolmen vuoden välein Tieteentekijöiden jäsenkysely, ja viimeksi vuonna 2019 tehtyyn kyselyyn vastanneista 19 % oli kotoisin muualta kuin Suomesta. Kyselystä selviää muun muassa se, että suomalaisilla tutkijoilla oli sukupuolesta riippumatta yhtä lailla lapsia. Kun katsotaan EU -ja Eta-maista tulleiden tutkijoiden tilannetta, naistutkijoista vain 36 %:lla oli lapsia, kun miehillä osuus oli 55 %. Muualta kuin EU/Eta-maista tulleilla tutkijoilla erot olivat vieläkin suuremmat, naisista hieman yli puolella (53 %) oli lapsia, kun miehistä jopa 74 %:lla oli lapsia. Tästä voidaan päätellä, että muualla maailmassa naisten on usein tehtävä valinta perheen ja uran välillä (jos valinta ylipäätään on mahdollinen), toisin kuin Suomessa.

Sukupuoliroolit istuvat edelleen tiukassa, ja monet saattavat kasvatuksen seurauksena mahdollisuuksistaan huolimatta suunnata naisvaltaisille aloille. Jos pojille ostetaan mikroskooppeja ja heidät otetaan mukaan auton korjaamiseen, kun taas tytöille ostetaan nukkeja, ei ehkä ole ihme, että pojat saattavat kiinnostua enemmän tekniikasta. On toki ymmärrettävää, että kaikkia ei yksinkertaisesti voi kiinnostaa samat asiat, mutta 2020-luvulla kaikille pitäisi olla mahdollista tarjota samat vaihtoehdot.

Lukuisat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että naiset saavat myös tieteenaloilla mieskollegoitaan pienempää palkkaa, vaikka heidän koulutus- ja kokemustaustansa olisivat identtiset. Tieteentekijöiden jäsenkyselystä selviää, että miesten keskimääräinen palkka on vuonna 2019 ollut 3916€/kk, kun taas naisten 3777€/kk. Kansainvälistaustaisilla vastaajilla palkkaero oli vielä tätäkin suurempi. Ero on kuitenkin kaventunut aiemmista vuosista, kuten alla olevasta kuvaajasta selviää.

 


Lähde: Tieteentekijöiden jäsenkysely 2019

 

Paljon on siis vielä tehtävää, ennen kuin tasa-arvo on saavutettu. Voimme kuitenkin Suomessa iloita yhtäläisistä koulutusmahdollisuuksista ja jatkaa työskentelyä tasa-arvoisempaa tiedemaailmaa kohti. Yritetään myös innostaa nuoria tyttöjä ja naisia tieteen pariin, sillä ilman naisia, kestävän kehityksen tavoitteet eivät voi toteutua.

Seitsemättä kansainvälistä “Tytöt ja naiset tieteessä” -päivää sekä Unescon päivään liittyvää kokousta vietetään teemalla: “Equity, Diversity, and Inclusion: Water Unites Us”.

 

Lähteet:
http://uis.unesco.org/en/topic/women-science
https://www.un.org/en/observances/women-and-girls-in-science-day
https://tieteentekijat.fi/assets/uploads/2020/09/Tieteentekijoiden-jasenkysely2019_Niin-pitka-on-matka.pdf

 

Kirjoittanut: Terhi Manninen

 

Jaa tämä artikkeli

Haluatko kuulla ajankohtaisista tarjouksista ja bioalan uutuuksista?

Tilaa City-Lab uutiskirje